Ravintolavaunussa klo 14:18
Onpas mukavan retrohenkinen ravintolavaunu.
On ystävällisiä myyjiä ja oikein hyvää olutta. Iloinen puheensorina hersyää
ilmassa. Tunnelma tuntuu olevan kohdillaan lauantai iltapäivänä.
Vastapäätä istuu kaksi hyvin tyylitajuista
nuortamiestä, ehkä n. 30 vuotiaita. Todella komeat nahkakengät molemmilla,
ruskeat. Silmälasien pokat ovat muodikkaat, mustat ja paksut. Tukka on sliipattu
kohdilleen, silitetyt kauluspaidat ja kerta kaikkiaan tyylikkäitä miehiä.
Toinen miehistä juo lonkeroa eikä juuri
puhu mitään. Hän näyttää krapulaiselta ja on ilmeisesti edellisiltana puhuttu
sanat loppuun. Toinen taas puhuu paljon, kovaa ja käsillään. Joka toinen sana
on vittu. Iso pyörä on nyt pyörähtänyt. Aamuinen krapula on kääntymässä
ihanasti kännin puolelle. Voi veljet, että heillä on mukavaa.
Murre, jota kovaääninen mies puhuu, on
pohjanmaata. Jutut ovat selkeästi paljon liioiteltuja, jäähalleja ollaan
rakentamassa ja kauppamiehiä ollaan. Puhemiehen mielestä kunnan johtaja on
hiiri, eikä ymmärrä kaavoituksesta mitään. Business miehiä sinne kuntaan
kaivataan.
Samaan aikaan tiskillä pyörähtää tyylikkäästi
pukeutunut mies. Tämä sanavalmis pohjanmaan pelastaja yrittää kuiskata varsin
kovaäänisesti mykälle kaverilleen: tuo on RKP:n puheenjohtaja, tämä är koo peen
puheenjohtaja... mikä sen nimi nyt on.
Kassalla oleva ostaa vissyä ja sämpylää, hän
kävelee ohitse kohti omaa paikkaansa toiseen vaunuun. Käsillä puhuja kuiskaa ja
huutaa samanaikaisesti jälleen tuppisuu kaverinsa korvaan: RKP:n puheenjohtaja,
tämä on se RKP:n puheenjohtaja.
Todellisuudessa myyntitiskillä vieraillut
mies ei todellakaan ole RKP:n puheenjohtaja, vaan ihan joku muu henkilö.
Suurien linjojen pohjalainen kaivaa taskusta setelirahaa, 50 € ja sanoo kaverilleen:
hae juotavaa, minä tarjoan.
Minua naurattaa, ihan hirveästi naurattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti