Koulukiusaaminen politiikassa.

 

Koulukiusaaja sanaa käytetään nykyään usein myös poliittisessa keskustelussa. Sana on vahvasti latautunut ja herättää ikäviä tunteita. Kukaan ei tietenkään halua olla koulukiusaaja ja silti heitä on keskuudessamme. Välillä poliittinen keskustelu kuulostaa ihan samalta, kuin koulukiusaajan harjoittama henkinen väkivalta.

Kun puhutaan koulukiusaamisen syistä, yleisimmät syyt ovat kiusaajan heikko empatian kyky, persoonallisuuden häiriö ja heikko itsetunto. Koulukiusaajilla on halu käyttää valtaa. Kiusaaja iskee kiusattavan heikkoihin kohtiin ja etsii syyn käyttää henkistä väkivaltaa tätä kohtaan. Kiusaaminen on myös ryhmäilmiö, jossa muut läsnäolijat myötävaikuttavat kiusaamisen jatkumiseen. Kiusaajat pärjäävät normaalia huonommin myöhemmin elämässä, he esimerkiksi sortuvat tekemään rikoksia. Näin siis nuorten maailmassa. Erityisnuorisotyöntekijänä nämä asiat ovat minulle valitettavan tuttuja työni kautta.

Hämmästyttävää on se, kuinka yleistä kiusaaminen on politiikassa. Tuntuu oudolta, kun maan ja maailman johtavat poliitikot puhuvat toisistaan todella rumasti. Amerikkalainen kielenkäyttö on rantautunut myös Suomeen. Poliitikkoja kutsutaan valehtelijoiksi, tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi. Kun kiusattu puolustautuu ja yrittää perustella asiaansa, häntä syytetään uhriutumisesta. Uhriutumisesta syyttäminen on myös yleinen tapa kiusata vastapuolta. Syyttelemiseen ja haukkumiseen on helppo ryhtyä, kun omat argumentit asian käsittelyyn ovat loppu.

Sosiaalinen media ja erilaiset keskustelupalstat suorastaan houkuttelevat kiusaamaan. On helppoa kirjoittaa nimimerkin takaa hävyttömyyksiä iltapäivälehtien uutispalstojen keskusteluihin. Kielenkäyttö sosiaalisessa mediassa on jäätävän kovaa. Joskus tulee mieleen, että muistammeko, kuinka suuri merkitys sanoilla on? Mietin myös, mitä ihminen saa itselleen kirjoittaessaan ikävyyksiä toisista julkisiin medioihin. Onko kyseessä tapa nostaa omaa itsetuntoa? En halua uskoa, että olisimme pohjimmiltamme niin pahoja ihmisiä, kuin mitä keskustelupalstojen sisältö usein antaa ymmärtää.

Kovaa on myös työkseen kirjoittavien toimittajien hyökkääminen poliitikkoja vastaan. En edes muista kuinka monta kertaa hallitus on ollut syvässä kriisissä ja kaatumassa viimeisen puolentoista vuoden aikana toimittajien mielestä. Lähes kaikki mitä hallitus päättää, on väärin tehty, ainakin iltapäivälehtien mukaan. Työtäänhän nämä toimittajat tekevät ja näillä otsikoilla myydään. Kritiikki on toimittajien työkalu ja sitä he saavat käyttää. Nykyään toimittajien esittämä kritiikki menee usein jankkaamiseksi ja se ei johda mihinkään.

Välillä kyllä harmittaa pääministeriin kohdistunut henkilökohtainen arvostelu. Häntä on nyt haukuttu melkein kaikin mahdollisin sanoin: kokematon, osaamaton, kärsimätön, syyllistävä jne… Joskus olisi kiva lukea positiivinen juttu. Onhan kuitenkin niin, että pääministeri Marin nauttii suurta kansansuosiota ja hän on hoitanut pääministerin tehtävät ja koronakriisin asiat erittäin hyvin. Ikävää näissä koulukiusaamistyylillä kirjoitetutuissa lehtijutuissa on, että osa lehtien lukijoista uskoo sokeasti kaiken mitä kirjoitetaan. Medialukutaitoa tarvitaan lukijoilta.

Välillä poliittinen keskustelu kuulostaa manipuloinnilta. Kun tarpeeksi kauan toistetaan tiettyä asiaa, vaikka se olisi kuinka väärä, osa kuulijoista ja lukijoista alkaa uskomaan sen todeksi. Esimerkkinä tästä on persujen jatkuva maahanmuuttokriittisyys. Vaikka keskustelu koskisi näkkileipää, niin persut saa käännettyä sen maahanmuuttajien syyksi. On täysin vääristynyt ajatus, että Suomessa kaikki asiat olisivat paremmin, jos täällä ei vaan olisi maahanmuuttajia. Kiusaamisessa toteutuu sama kaava. Kun haukutaan toista tyhmäksi tarpeeksi kauan, alkaa kiusattu uskomaan itsekin olevansa tyhmä. Tällainen kiusaaminen jättää pysyvät arvet kiusattuun ja arpien paraneminen voi kestää kauan, jopa koko elämän.

Tykkään kovasti värikkäästä kielenkäytöstä ja nasevasta argumentoinnista. Oleellista poliittisessa keskustelussa olisi pysytellä faktoissa ja perustellaan asiat järkeenkäyvästi. Pääministerimme on mahtava esimerkki loistavasta argumentoinnista ja selkokielisestä esiintymisestä. Kiitos siitä! Kritiikin esittäminen asiallisesti on aina paikallaan, jos sille on hyvä perustelu. Etenkin politiikka kaipaa kritiikkiä ja vallanpitäjien haastamista. Kritiikki kuuluu demokratiaan. Keskustelu politiikassa kaipaa ryhtiliikkeen. Koulukiusaamista muistuttavalla tyylillä emme saa aikaan mitään muuta kuin pahaa mieltä kaikille. Pysytellään asiassa, yritetään ymmärtää ja kuunnellaan toisia.

Yhteiskuntavastuu koskee kaikkia

Pääministeri Sanna Marin totesi 5.10. MTV uutisten nettikolumnissa seuraavaa: ”Kohtuullisuuden ja yhteiskuntavastuun vaatimus syvän kriisin keskellä ei ole kohtuutonta.” Erittäin hienosti lausuttu, kannatetaan. Moni on kokenut pääministerin sanomiset yrittäjiä halventaviksi ja vastakkainasettelun lietsomiseksi. En epäile tätä kokemusta lainkaan, se on varmasti ihan aito.

Iltapäivälehtien kolumnistit kirjoittavat kilpaa taloutta ymmärtämättömästä pääministeristä ja sosiaalinen media pursuaa pääministeriä haukkuvia kommentteja. Saahan sitä kirjoittaa, ei se ole kielletty. Mietin vaan, että kukahan sitä vastakkainasettelua oikein kylvää? Hallitus vai oppositio?

Edelliset maan hallitukset vuosina 2003-2019 ovat olleet porvari johtoisia. Olemme tottuneet siihen, että yrittäjiin ei ole kohdistunut minkäänlaista kritiikkiä tai edes poikkipuolikasta pahaa sanaa hallituksen taholta. Nyt on pitkästä aikaa selkeästi vasemmisto johtoinen hallitus ja keskustelu on erilaista. Ei tämä sen kummempaa ole. Ajatus, että demarit olisivat yrittäjävastaisia, on harhaa. Demarit kannattavat julkisia palveluita, joita yrittäjät täydentävät. Pien- ja keskisuuret yritykset luovat vankan taloudellisen pohjan maallemme ja ovat merkittävä työllistäjä, se on ihan selvä.

Kun Sipilän hallitus teki kiky-sopimuksen, jossa kyykytettiin työttömiä ja duunareita oikein huolella, oli minulla varmasti samanlaisia tunteita kuin nyt yrittäjillä nykyistä hallitusta kohtaan. Sillä erotuksella vaan, että nykyinen hallitus on hoitanut asioita yrittäjille edulliseen suuntaan mm. merkittävän suurilla yritystuilla ja samaan aikaan pyrkinyt pitämään huolta työttömistä ja duunareista. Toisin sanoen, hallitus pyrkii toimimaan kaikkien hyväksi. Kohtuullisuuden ja yhteiskuntavastuun vaatiminen on hyväksyttävää ja se koskee meitä ihan jokaista.

Laki hoitajamitoituksesta

 

Tänään 1.10.2020 tulee voimaan vanhuspalvelulain lakisääteinen henkilöstömitoitus 0,7 porrastetusti. Porrastus tapahtuu vuosien 2020-2023 aikana. Lain tavoitteena on turvata vanhuksen mielekkään elämän mahdollistavat palvelut. Tarkoitus on parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistamalla hoivatyötä tekevän henkilöstön riittävyys.

Tämä on kerta kaikkiaan hieno asia! Ikäihmiset saavat parempaa palvelua. Työntekijöiden välitön hoitotyö kasvaa. Nythän on ollut tilanne niin, että hoitotyöhön palkatut hoitajat ovat tehneet montaa muuta tärkeää tehtävää oman työn ohella mm. kokin, pyykinpesun ja siivoojan tehtäviä. Kaikki tehtävät ovat tärkeitä, mutta kukaan ei pysty tekemään kaikkea yhtä aikaa.

Miten tähän on ajauduttu? Näin ei ole ollut aina. Uskallan väittää, että yksi syy tähän on yksityisten palveluntuottajien voitontavoittelu. Jotta pystytään maksimoimaan voitto, täytyy työntekijöiden venyä moneen. On työnantajalle halvempaa laittaa hoitotyötä tekevän työntekijän tehtäviin kokin hommat, kuin palkata kokki. Kilpailu on kovaa vanhuspalveluiden saralla. Usein kilpailutuksen voittaa se, joka tarjoaa halvimmalla palveluita kunnille. Samaan aikaa pitäisi yrityksen tehdä voittoa. Jostain on siis tingittävä ja tässä tapauksessa tingitään välittömästä hoitotyöstä. Se ei ole mielestäni oikein.

Uskon, että uusi laki tuo tullessaan paljon hyvää. Asiakas edellä ajattelu vahvistuu, koulutetut hoitajat saavat keskittyä hoitotyöhön, palvelun laatu paranee ja työntekijöiden työhyvinvointi kasvaa. Vanhukset pitää hoitaa kunnioittavasti ja inhimillisesti. Arvokas ja mielekäs elämä kuuluu myös vanhuksille. Uusi henkilöstömitoitus on enemmän kuin tervetullut.

 

 

Tule mukaan!

Oletko koskaan miettinyt, että sinä voisit olla mukana politiikassa? Mietipä hetki ihan tosissaan asiaa. Nyt etsitään uusia ihmisiä mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen.

Olen itse ollut SDP:n jäsen muutaman vuoden ja en ole katunut päivääkään. On hienoa olla mukana puolueessa, jossa arvot ovat kohdillaan. Oikeudenmukainen yhteiskunta, lähimmäisestä huolehtiminen ja jakamaton ihmisarvo.

Kutsun sinut mukaan jäseneksi ja mahdollisesti kuntavaaliehdokkaaksi.

Jos sinussa heräsi yhtään kiinnostusta, niin laita minulle viestiä. Sovitaan treffit, mennään kaffille ja jutellaan lisää. Jos asia ei sinua kiinnosta, niin ei se mitään. En loukkaannu. Mukava jos jaksoit lukea viestini loppuun asti. Kiitos!