Koulukiusaaminen politiikassa.

 

Koulukiusaaja sanaa käytetään nykyään usein myös poliittisessa keskustelussa. Sana on vahvasti latautunut ja herättää ikäviä tunteita. Kukaan ei tietenkään halua olla koulukiusaaja ja silti heitä on keskuudessamme. Välillä poliittinen keskustelu kuulostaa ihan samalta, kuin koulukiusaajan harjoittama henkinen väkivalta.

Kun puhutaan koulukiusaamisen syistä, yleisimmät syyt ovat kiusaajan heikko empatian kyky, persoonallisuuden häiriö ja heikko itsetunto. Koulukiusaajilla on halu käyttää valtaa. Kiusaaja iskee kiusattavan heikkoihin kohtiin ja etsii syyn käyttää henkistä väkivaltaa tätä kohtaan. Kiusaaminen on myös ryhmäilmiö, jossa muut läsnäolijat myötävaikuttavat kiusaamisen jatkumiseen. Kiusaajat pärjäävät normaalia huonommin myöhemmin elämässä, he esimerkiksi sortuvat tekemään rikoksia. Näin siis nuorten maailmassa. Erityisnuorisotyöntekijänä nämä asiat ovat minulle valitettavan tuttuja työni kautta.

Hämmästyttävää on se, kuinka yleistä kiusaaminen on politiikassa. Tuntuu oudolta, kun maan ja maailman johtavat poliitikot puhuvat toisistaan todella rumasti. Amerikkalainen kielenkäyttö on rantautunut myös Suomeen. Poliitikkoja kutsutaan valehtelijoiksi, tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi. Kun kiusattu puolustautuu ja yrittää perustella asiaansa, häntä syytetään uhriutumisesta. Uhriutumisesta syyttäminen on myös yleinen tapa kiusata vastapuolta. Syyttelemiseen ja haukkumiseen on helppo ryhtyä, kun omat argumentit asian käsittelyyn ovat loppu.

Sosiaalinen media ja erilaiset keskustelupalstat suorastaan houkuttelevat kiusaamaan. On helppoa kirjoittaa nimimerkin takaa hävyttömyyksiä iltapäivälehtien uutispalstojen keskusteluihin. Kielenkäyttö sosiaalisessa mediassa on jäätävän kovaa. Joskus tulee mieleen, että muistammeko, kuinka suuri merkitys sanoilla on? Mietin myös, mitä ihminen saa itselleen kirjoittaessaan ikävyyksiä toisista julkisiin medioihin. Onko kyseessä tapa nostaa omaa itsetuntoa? En halua uskoa, että olisimme pohjimmiltamme niin pahoja ihmisiä, kuin mitä keskustelupalstojen sisältö usein antaa ymmärtää.

Kovaa on myös työkseen kirjoittavien toimittajien hyökkääminen poliitikkoja vastaan. En edes muista kuinka monta kertaa hallitus on ollut syvässä kriisissä ja kaatumassa viimeisen puolentoista vuoden aikana toimittajien mielestä. Lähes kaikki mitä hallitus päättää, on väärin tehty, ainakin iltapäivälehtien mukaan. Työtäänhän nämä toimittajat tekevät ja näillä otsikoilla myydään. Kritiikki on toimittajien työkalu ja sitä he saavat käyttää. Nykyään toimittajien esittämä kritiikki menee usein jankkaamiseksi ja se ei johda mihinkään.

Välillä kyllä harmittaa pääministeriin kohdistunut henkilökohtainen arvostelu. Häntä on nyt haukuttu melkein kaikin mahdollisin sanoin: kokematon, osaamaton, kärsimätön, syyllistävä jne… Joskus olisi kiva lukea positiivinen juttu. Onhan kuitenkin niin, että pääministeri Marin nauttii suurta kansansuosiota ja hän on hoitanut pääministerin tehtävät ja koronakriisin asiat erittäin hyvin. Ikävää näissä koulukiusaamistyylillä kirjoitetutuissa lehtijutuissa on, että osa lehtien lukijoista uskoo sokeasti kaiken mitä kirjoitetaan. Medialukutaitoa tarvitaan lukijoilta.

Välillä poliittinen keskustelu kuulostaa manipuloinnilta. Kun tarpeeksi kauan toistetaan tiettyä asiaa, vaikka se olisi kuinka väärä, osa kuulijoista ja lukijoista alkaa uskomaan sen todeksi. Esimerkkinä tästä on persujen jatkuva maahanmuuttokriittisyys. Vaikka keskustelu koskisi näkkileipää, niin persut saa käännettyä sen maahanmuuttajien syyksi. On täysin vääristynyt ajatus, että Suomessa kaikki asiat olisivat paremmin, jos täällä ei vaan olisi maahanmuuttajia. Kiusaamisessa toteutuu sama kaava. Kun haukutaan toista tyhmäksi tarpeeksi kauan, alkaa kiusattu uskomaan itsekin olevansa tyhmä. Tällainen kiusaaminen jättää pysyvät arvet kiusattuun ja arpien paraneminen voi kestää kauan, jopa koko elämän.

Tykkään kovasti värikkäästä kielenkäytöstä ja nasevasta argumentoinnista. Oleellista poliittisessa keskustelussa olisi pysytellä faktoissa ja perustellaan asiat järkeenkäyvästi. Pääministerimme on mahtava esimerkki loistavasta argumentoinnista ja selkokielisestä esiintymisestä. Kiitos siitä! Kritiikin esittäminen asiallisesti on aina paikallaan, jos sille on hyvä perustelu. Etenkin politiikka kaipaa kritiikkiä ja vallanpitäjien haastamista. Kritiikki kuuluu demokratiaan. Keskustelu politiikassa kaipaa ryhtiliikkeen. Koulukiusaamista muistuttavalla tyylillä emme saa aikaan mitään muuta kuin pahaa mieltä kaikille. Pysytellään asiassa, yritetään ymmärtää ja kuunnellaan toisia.