Joukkovoima ei ole vanhanaikaista

Ammattiyhdistysliike on Suomessa monille kirosana. Kaikin mahdollisin keinoin sitä yritetään kampittaa. Uusimpana esimerkkinä ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen kaikille. Asia on toki tärkeä ja kannatettava, se voidaan toteuttaa laatimalla laki, jossa kaikkien työntekijöiden pitää kuulua työttömyyskassaan.

Työttömyysturvan laajentamista ehdottaneilla on kuitenkin ketunhäntä kainalossa. Heillä on pyrkimys horjuttaa liittoihin kuulumista, saada järjestäytymisaste alle puoleen ja sitä kautta romuttaa yleissitovuus. Ei siis jatkoon. Palkansaajista 71 prosentilla oli vuonna 2018 ammattiliiton jäsenyys ja 19 prosenttia kuului vain työttömyyskassaan. Siis vain 10 prosenttia palkansaajista ei ole ammattiliiton eikä työttömyyskassan jäseniä. Huolta pitää kantaa tästä kymmenyksestä. Työttömyyskassaan kuuluminen on järkevää näitä epävarmoina aikoina.

Joukkovoimalla on valtavan suuri merkitys sopimisessa. On myös työnantajan etu, että neuvotteluissa on osapuolena järjestäytynyt työväki, eivätkä yksittäiset työntekijät. Olisihan se hankalaa, jos jokaisen työntekijän kanssa pitäisi tehdä oma sopimus. Paikallisen sopimisen lisääminen on asia, joka nostetaan esille jatkuvasti. Paikallinen sopiminen nähdään talouden pelastajana, mitä ihmettelen suuresti. Joustoja työelämään voidaan tehdä jo nyt ja paikallista sopimista voidaan harrastaa, jos vain niin halutaan. Työehtosopimukset kyllä määrittävät raamit sille, mistä voi sopia paikallisesti ja mistä ei. Nämä paikallisen sopimisen kiihkokannattajat antavat ymmärtää, että se on hyvä säästökeino. Todellisuudessa he haluavat laajentaa paikallista sopimista, jotta voisivat sopia nykyistä huonommista työnteon ehdoista.

Työaikakysymys on hyvä esimerkki paikallisesta sopimisesta kirkossa. Tällä hetkellä olemme kummallisessa tilanteessa, jossa eri seurakuntien työntekijät tekevät samaa työtä eri työajoilla. Toki kyseessä on monessa seurakunnassa kokeilu, mutta näin ei voi jatkua pitkään. Kaikilla on oltava tasapuoliset työajat.

Ammattiyhdistysliike pitää huolta, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti työpaikoilla ja ylilyönteihin puututaan. Emme voi elää sillä ajatuksella, että työntekijöiden hyvinvointi ja työolot olisivat yksinomaan työnantajan hyväntahtoisuuden varassa. Joukkovoima ei ole vanhanaikaista vieläkään.

Jussi Maasola
KNT ry. hallituksen varapuheenjohtaja

https://dinolehti.fi/2020/09/joukkovoima-ei-ole-vanhanaikaista/

Solidaarisuusvaje on huolestuttavaa

Onko osa kansalaisista kokonaan unohtanut, miksi veroja kerätään? Onko itsekkyys ja omien etujen ajaminen syönyt solidaarisuuden kokonaan?  Eikö lähimmäistä tarvitse enää rakastaa?

Ajattelen, että monesti ihminen ymmärtää verojen keräämisen järkevyyden vasta kantapään kautta. Kun eteen tulee todellinen vakava tilanne, aletaan arvostamaan maksettuja veroja. Jos sairastuu vakavasti ja saa tarvitsemaansa hoitoa lähes ilmaiseksi, alkaa ymmärtämään, miksi on maksanut veroja. Silloin kun on kuoleman kanssa nenäkkäin, siinä ei auta paksu rahapussi. Tulee mieleen, että on meillä vaan mahtava maa ja järkyttävän hieno terveydenhuolto! Koulutetut, maailman parhaat terveysalan ammattilaiset hoitavat minut kuntoon. Kiitollisuus on ainut asia mikä päässä pyörii. Maksamme veroja, jotta voimme elää yhdessä maailman parhaimmassa yhteiskunnassa, jossa jokaisesta pidetään huolta riippumatta yhteiskuntaluokasta.

Verojen vihaajat murisevat sosiaalisessa mediassa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun keskustelujen kommenteissa mainitaan Suomen kireä verotus. Todellisuudessa Suomen verotus on keskivertoa Euroopan mittakaavassa. Kysymys näille verojen vastustajille on yksinkertainen: mistä raha tulee yhteiskunnalle, jos ei verotuksesta? Millä meinasitte rahoittaa koulutuksen, kasvatuksen, terveydenhuollon, tiet ja ylipäätään kansalaisten yhteiset palvelut? Vai lopetetaanko peruskoulu sekä terveydenhuolto ja tarjotaan palveluita vain niistä maksaville? Onko koskaan käynyt mielessä, kuinka paljon yhteiskunta on jo maksanut sinun puolestasi? Se nyt on vaan niin, että verotus kaikista tasapuolisin järjestelmä edelleen.

Se jolla on enemmän, maksakoon enemmän ja se, jolla on vähemmän, maksakoon vähemmän. Solidaarisuus tarkoittaa yhteisvastuullisuutta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Minulla on väkevä tunne, että elämme pahassa solidaarisuusvajeessa. Tuntuu kauhealta kuunnella miljoonia tienaavien yritysjohtajien puhetta talousahdingosta, kun samaan aikaan työttömäksi jääneet miettivät omaa toimeentuloaan ja perheensä tulevaisuutta. Ristiriitaiset tunteet heräävät, alkaa kiukuttamaan.

Reilut viisitoista vuotta olemme eläneet porvarihallitusten maailmaa. Samaan aikaan kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on vain syventynyt. Rikkaat ovat rikastuneet ja huonosti menevillä menee entistä huonommin. Viisitoistavuotta meille on kerrottu, että ei ole jakovaraa antaa köyhille mitään, mutta samaan aikaan osinkoja on jaettu ennätysmäärä rikkaille. Köyhiä on nöyryytetty ihan tarpeeksi. Nyt on aika tehdä toisenlaista politiikkaa. Nyt on aika solidaarisuuden, johon kaikkien on osallistuttava. Siis kaikkien, myös rikkaiden. Minä-minä ajattelu johtaa väistämättä heikommassa asemassa olevien ihmisten lisääntyviin vaikeuksiin entistä enemmän. Kaikista heikoimmassa asemassa olevista täytyy pitää huolta. Lähimmäistä täytyy rakastaa. Aidosti solidaarinen ajattelu vallatkoon alaa. Se on ainut keino, millä selviämme tästä sodan jälkeisen historian suurimmasta kriisistä.

 https://demokraatti.fi/solidaarisuusvaje-on-huolestuttavaa?fbclid=IwAR1TeNgU8u1iqTzXwpKMXFnRc_46-CjJDybcQP09iTIDfV8RJgWGJeoMs8c

Mitäkö mietin? Tietenkin rahaa!

 

Mitäkö mietin? Tietenkin rahaa! Nyt en mieti omaa talouttani, koska siinä ei ole paljoakaan miettimistä. Mietin meidän kaikkien yhteisiä rahoja.

Tällä viikolla lautakunnassa on esityslistalla Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden toimialan talousarvioesitys vuodeksi 2021. Lopullinen toimintakate tulee olemaan pikkuisen alle 420 miljoonaa euroa. Kuten hyvin tiedämme, kuntien talous on joka vuosi kiikun kaakun ja kun tähän vielä lisätään koronan aiheuttamat menot, ollaan todella vaikeiden päätösten edessä. Säästää pitäisi, mutta mistä?

Otetaanko omaishoitajilta, otetaanko ikääntyneiden laitoshoidosta, otetaanko lastensuojelusta vai mistä napsaistaan säästöt? Tehdäänkö säästöä lasten ja perheiden palveluista, ennaltaehkäisevästä työstä? Esimerkkinä vaikkapa oppilashuollon psykiatristen sairaanhoitajien vähentäminen. Vai käytetäänkö vahvempia tukitoimia ongelmien ilmaannuttua. Menojen kasvua voidaan varmuudella hillitä ennaltaehkäisevällä työllä. Lastensuojelun kulut ovat jatkuvasti kasvussa ja suurin syy tähän on ostopalvelujen lisääntyminen. Otetaanpa tästä pieni esimerkki: lastensuojelussa yhden nuoren peruslaitossijoitus maksaa n. 300€ /vrk. Jos nuori on sijoitettuna vuoden, on hintalappu kunnalle n. 110 000€ /v. Mikäli nuorelle tarvitaan vahvempaa tukea, hinta nousee jopa tuplaten.

On mahtavaa, että maamme hallitus on tekemässä hyviä päätöksiä kuntien taloudelliseksi tueksi. Oppivelvollisuusikää tullaan nostamaan. Tämä on loistavaa! Oppivelvollisuusiän nostaminen on kauaskantoinen satsaus, jossa tulokset näkyvät vasta monen vuoden päästä. Olen varsin vakuuttunut, että tällä toimella saadaan kunnissa aikaan säästöä. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä lasten ja nuorten parhaaksi.

Kyse on arvovalinnoista. Kysymys kuuluu: otetaanko taloudellista velkaa vai otetaanko sosiaalista ja terveydellistä velkaa? Kumpi tulee halvemmaksi?

Kuntavaalit 2021

Jussi lähtee ehdokkaaksi kuntavaaleihin 2021.