Ammattiyhdistysliike on Suomessa monille kirosana. Kaikin mahdollisin keinoin sitä yritetään kampittaa. Uusimpana esimerkkinä ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen kaikille. Asia on toki tärkeä ja kannatettava, se voidaan toteuttaa laatimalla laki, jossa kaikkien työntekijöiden pitää kuulua työttömyyskassaan.
Työttömyysturvan laajentamista ehdottaneilla on kuitenkin ketunhäntä kainalossa. Heillä on pyrkimys horjuttaa liittoihin kuulumista, saada järjestäytymisaste alle puoleen ja sitä kautta romuttaa yleissitovuus. Ei siis jatkoon. Palkansaajista 71 prosentilla oli vuonna 2018 ammattiliiton jäsenyys ja 19 prosenttia kuului vain työttömyyskassaan. Siis vain 10 prosenttia palkansaajista ei ole ammattiliiton eikä työttömyyskassan jäseniä. Huolta pitää kantaa tästä kymmenyksestä. Työttömyyskassaan kuuluminen on järkevää näitä epävarmoina aikoina.
Joukkovoimalla on valtavan suuri merkitys sopimisessa. On myös työnantajan etu, että neuvotteluissa on osapuolena järjestäytynyt työväki, eivätkä yksittäiset työntekijät. Olisihan se hankalaa, jos jokaisen työntekijän kanssa pitäisi tehdä oma sopimus. Paikallisen sopimisen lisääminen on asia, joka nostetaan esille jatkuvasti. Paikallinen sopiminen nähdään talouden pelastajana, mitä ihmettelen suuresti. Joustoja työelämään voidaan tehdä jo nyt ja paikallista sopimista voidaan harrastaa, jos vain niin halutaan. Työehtosopimukset kyllä määrittävät raamit sille, mistä voi sopia paikallisesti ja mistä ei. Nämä paikallisen sopimisen kiihkokannattajat antavat ymmärtää, että se on hyvä säästökeino. Todellisuudessa he haluavat laajentaa paikallista sopimista, jotta voisivat sopia nykyistä huonommista työnteon ehdoista.
Työaikakysymys on hyvä esimerkki paikallisesta sopimisesta kirkossa. Tällä hetkellä olemme kummallisessa tilanteessa, jossa eri seurakuntien työntekijät tekevät samaa työtä eri työajoilla. Toki kyseessä on monessa seurakunnassa kokeilu, mutta näin ei voi jatkua pitkään. Kaikilla on oltava tasapuoliset työajat.
Ammattiyhdistysliike pitää huolta, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti työpaikoilla ja ylilyönteihin puututaan. Emme voi elää sillä ajatuksella, että työntekijöiden hyvinvointi ja työolot olisivat yksinomaan työnantajan hyväntahtoisuuden varassa. Joukkovoima ei ole vanhanaikaista vieläkään.
Jussi Maasola
KNT ry. hallituksen varapuheenjohtaja
https://dinolehti.fi/2020/09/joukkovoima-ei-ole-vanhanaikaista/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti