Mitäkö mietin? Tietenkin rahaa! Nyt en mieti omaa
talouttani, koska siinä ei ole paljoakaan miettimistä. Mietin meidän kaikkien
yhteisiä rahoja.
Tällä viikolla lautakunnassa on esityslistalla Jyväskylän
kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden toimialan talousarvioesitys vuodeksi
2021. Lopullinen toimintakate tulee olemaan pikkuisen alle 420 miljoonaa euroa.
Kuten hyvin tiedämme, kuntien talous on joka vuosi kiikun kaakun ja kun tähän
vielä lisätään koronan aiheuttamat menot, ollaan todella vaikeiden päätösten
edessä. Säästää pitäisi, mutta mistä?
Otetaanko omaishoitajilta, otetaanko ikääntyneiden
laitoshoidosta, otetaanko lastensuojelusta vai mistä napsaistaan säästöt? Tehdäänkö
säästöä lasten ja perheiden palveluista, ennaltaehkäisevästä työstä? Esimerkkinä
vaikkapa oppilashuollon psykiatristen sairaanhoitajien vähentäminen. Vai
käytetäänkö vahvempia tukitoimia ongelmien ilmaannuttua. Menojen kasvua voidaan
varmuudella hillitä ennaltaehkäisevällä työllä. Lastensuojelun kulut ovat
jatkuvasti kasvussa ja suurin syy tähän on ostopalvelujen lisääntyminen. Otetaanpa
tästä pieni esimerkki: lastensuojelussa yhden nuoren peruslaitossijoitus maksaa
n. 300€ /vrk. Jos nuori on sijoitettuna vuoden, on hintalappu kunnalle n. 110 000€
/v. Mikäli nuorelle tarvitaan vahvempaa tukea, hinta nousee jopa tuplaten.
On mahtavaa, että maamme hallitus on tekemässä hyviä
päätöksiä kuntien taloudelliseksi tueksi. Oppivelvollisuusikää tullaan
nostamaan. Tämä on loistavaa! Oppivelvollisuusiän nostaminen on kauaskantoinen
satsaus, jossa tulokset näkyvät vasta monen vuoden päästä. Olen varsin
vakuuttunut, että tällä toimella saadaan kunnissa aikaan säästöä. Tämä on
ennaltaehkäisevää työtä lasten ja nuorten parhaaksi.
Kyse on arvovalinnoista. Kysymys kuuluu: otetaanko
taloudellista velkaa vai otetaanko sosiaalista ja terveydellistä velkaa? Kumpi
tulee halvemmaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti