Aamujunassa arkiajatuksia

Aamujunassa arkiajatuksia                                                                                                                       

--------------------------------------------------------

Aamujunassa ja junassa yleensäkin on hauska kuunnella ihmisten keskusteluja. Etenkin puhelimeen kovaa höpöttävät ihmiset ovat varsin mielenkiintoista kuultavaa. Aamujunassa keskusteltiin näin klo 7.14:

• Paljonko sulla on turbiininarvo tällä hetkellä? Mulla on palttiarallaa reilut kaksi sataa ja sisääntulo 1045 kelviniä. Eli ihan mennään samoissa arvoissa, hyvä.

Niin mitä? Varmasti on tosi tärkeä juttu kyseessä. Voi olla, että ilman tätä merkittävää informaatiota emme kukaan selviä huomiseen ja lapsemme joutuvat heitteille. Vanhusten vaipat jäävät vaihtamatta ja rikollisuus rehottaa. Kasvihuoneilmiö nostaa päätään ja hallitus kaatuu lopullisesti. Huippausaineiden käyttö kasvaa ja eläkeikä hipoo sataa.  Mitäpä olisikaan tapahtunut jos arvot olisivat tänä aamuna olleetkin 150 ja 1022 kelviniä? Huh huh, ei oikein uskalla ajatellakaan.

Onhan se hyvä, että insinöörit hoitavat asioitamme. Ilman heitä ei vesi tule hanasta, eikä sähkö töpselistä. Moni muukin asia olisi retuperällä. Ihan vähän ihailen ihmisiä joilla on noin kova polte ja palo työhönsä. Ihan vähän. Varsin kunnioitettavaa toimintaa tuommoinen on.

Itse kun en välillä oikein jaksa enää innostua mistään. Tuntuu, että kaikki on jo nähty ja elämä kääntyy ehtoo puolelle. Joo, tiedetään. Olen väärässä. Maailma on pullollaan mitä mielenkiintoisimpia asioita. Enkä minä tiedä juuri paskaakaan mistään oikeasti.

On vain semmoinen fiilis, että arki syö kaikki voimat. Töissä on mukavaa ja hyvä olla, niin on kotonakin. Työ maistuu mielekkäältä ja kotona ei ole sen suurempaa valittamista. On vain niin, että jos näihin kahteen satsaa tosissaan, ei aikaa ja voimavaraa jää paljon muuhun. Tätä mieltä olen väkevästi.

Onko valintani väärä? Voi olla. Voisiko olla viisasta satsata välillä itseen. Tehdä jotain, mistä tulee hyvä mieli. Harrastaa sitä mistä eniten pitää, tai on joskus pitänyt. Ongelmaksi muodostuu vain se, että silloin mielestäni joku toinen asia kärsii eli työ tai koti. Jos näistä kahdesta pitäisi valita, kärsiköön työ.

Joskus vuosia sitten kuulin radiosta, jonkun viisaan professorin puhuvan näin: ihminen ei voi hoitaa yhtä aikaa työtään ja perhettään hyvin, jompikumpi kärsii aina. Uskon tähän. Onhan tuo aika hurja ajatus, mutta pohtimisen arvoinen silti.

Arki on kova, tuuli kylmä. Näin se kuulkaa on, vaikka kuinka väitätte vastaan.