Perjantai vlogi 27.11.2020

https://www.facebook.com/jussi.maasola/posts/3425580407540523?notif_id=1606467767414852&notif_t=feedback_reaction_generic&ref=notif 

Perjantai vlogi

 

https://www.facebook.com/100002657934008/videos/3407191509379413/

Ensimmäinen perjantai vlogi

 Olen aloittanut perjantai vlogin tekemisen Facebookissa. https://www.facebo
ok.com/100002657934008/videos/3387930997972131/

Ei saa harhauttaa äänestäjää

Jussin kirjoitus Demokraatissa. 

Ei saa harhauttaa äänestäjää!

Mitä sinä haluat tapahtuvan kotikuntasi politiikassa? Haluatko samanlaista öykkäröintiä ja valehtelua kuin ameriikan ihmemaassa viimeiset neljä vuotta vai haluatko faktoihin perustuvaa ja asiallista politiikkaa? Sellaista politiikkaa missä kaikkia kuullaan ja yhdessä sovitaan. Tätä kannattaa miettiä, ennen kuin seuraavan kerran menee äänestyskoppiin.

Yhdysvaltoihin on saatu uusi presidentti ja samalla neljä vuotta kestänyt äärioikeistolainen populistipolitiikka loppuu. Toivon hartaasti, että Joe Bidenin ja Kamala Harrisin valinta heijastuu myös muualle maailmaan paluuna normaaliin keskustelukulttuuriin. Juuri nyt tarvitaan luottamuksen ilmapiiriä, välittämistä ja hyviä tekoja, jotta selviämme yhdessä koronan tuomasta taloudellisesta ja terveydellisestä ahdingosta. Pelottelemalla, rikkomalla ja repimällä ei saada aikaan mitään hyvää.

Suomen oikeistopopulistien vaalikampanja kuntavaaleissa keskittyy maahanmuuton vastustamiseen ja EU-eroon. Näitä asioita ei päätetä kunnanvaltuustoissa, joten hieman ihmettelen näitä teemoja. Mielestäni tässä harhautetaan äänestäjiä. Kuntapolitiikassa päätetään kaikista tärkeimmät asiat kuntalaisten kannalta. Kuntien toiminnasta ja taloudesta, palveluista, kouluista, sosiaali- ja terveysasioista päättäminen on kunnanvaltuuston ja lautakuntien tehtävä.

Välittäminen on myös tekemistä, pelkkä puhuminen ei riitä. On kyettävä tekemään oikeita, tasa-arvoisia ja järkeviä päätöksiä, jotka kantavat myös tulevaisuudessa. Tämän sosialidemokraatit osaavat, olemmehan selvinneet toistaiseksi koronasta maailman parhaiten. Hyvistä tuloksista huolimatta, työtä on silti jatkettava. Kuntien taloutta ei saa päästää kuralle, peruspalvelut on taattava kaikille kuntalaisille tasapuolisesti. Ensi kevään kuntavaalit ovat äärimmäisen tärkeät tulevaisuuden kannalta.

 

 https://demokraatti.fi/ei-saa-harhauttaa-aanestajaa?fbclid=IwAR1GZqKRYCcHZ5UeiYFOmY38-QBjFgAhwKrcUQrSQqquu0uG20aKOfDv9zk

Koulukiusaaminen politiikassa.

 

Koulukiusaaja sanaa käytetään nykyään usein myös poliittisessa keskustelussa. Sana on vahvasti latautunut ja herättää ikäviä tunteita. Kukaan ei tietenkään halua olla koulukiusaaja ja silti heitä on keskuudessamme. Välillä poliittinen keskustelu kuulostaa ihan samalta, kuin koulukiusaajan harjoittama henkinen väkivalta.

Kun puhutaan koulukiusaamisen syistä, yleisimmät syyt ovat kiusaajan heikko empatian kyky, persoonallisuuden häiriö ja heikko itsetunto. Koulukiusaajilla on halu käyttää valtaa. Kiusaaja iskee kiusattavan heikkoihin kohtiin ja etsii syyn käyttää henkistä väkivaltaa tätä kohtaan. Kiusaaminen on myös ryhmäilmiö, jossa muut läsnäolijat myötävaikuttavat kiusaamisen jatkumiseen. Kiusaajat pärjäävät normaalia huonommin myöhemmin elämässä, he esimerkiksi sortuvat tekemään rikoksia. Näin siis nuorten maailmassa. Erityisnuorisotyöntekijänä nämä asiat ovat minulle valitettavan tuttuja työni kautta.

Hämmästyttävää on se, kuinka yleistä kiusaaminen on politiikassa. Tuntuu oudolta, kun maan ja maailman johtavat poliitikot puhuvat toisistaan todella rumasti. Amerikkalainen kielenkäyttö on rantautunut myös Suomeen. Poliitikkoja kutsutaan valehtelijoiksi, tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi. Kun kiusattu puolustautuu ja yrittää perustella asiaansa, häntä syytetään uhriutumisesta. Uhriutumisesta syyttäminen on myös yleinen tapa kiusata vastapuolta. Syyttelemiseen ja haukkumiseen on helppo ryhtyä, kun omat argumentit asian käsittelyyn ovat loppu.

Sosiaalinen media ja erilaiset keskustelupalstat suorastaan houkuttelevat kiusaamaan. On helppoa kirjoittaa nimimerkin takaa hävyttömyyksiä iltapäivälehtien uutispalstojen keskusteluihin. Kielenkäyttö sosiaalisessa mediassa on jäätävän kovaa. Joskus tulee mieleen, että muistammeko, kuinka suuri merkitys sanoilla on? Mietin myös, mitä ihminen saa itselleen kirjoittaessaan ikävyyksiä toisista julkisiin medioihin. Onko kyseessä tapa nostaa omaa itsetuntoa? En halua uskoa, että olisimme pohjimmiltamme niin pahoja ihmisiä, kuin mitä keskustelupalstojen sisältö usein antaa ymmärtää.

Kovaa on myös työkseen kirjoittavien toimittajien hyökkääminen poliitikkoja vastaan. En edes muista kuinka monta kertaa hallitus on ollut syvässä kriisissä ja kaatumassa viimeisen puolentoista vuoden aikana toimittajien mielestä. Lähes kaikki mitä hallitus päättää, on väärin tehty, ainakin iltapäivälehtien mukaan. Työtäänhän nämä toimittajat tekevät ja näillä otsikoilla myydään. Kritiikki on toimittajien työkalu ja sitä he saavat käyttää. Nykyään toimittajien esittämä kritiikki menee usein jankkaamiseksi ja se ei johda mihinkään.

Välillä kyllä harmittaa pääministeriin kohdistunut henkilökohtainen arvostelu. Häntä on nyt haukuttu melkein kaikin mahdollisin sanoin: kokematon, osaamaton, kärsimätön, syyllistävä jne… Joskus olisi kiva lukea positiivinen juttu. Onhan kuitenkin niin, että pääministeri Marin nauttii suurta kansansuosiota ja hän on hoitanut pääministerin tehtävät ja koronakriisin asiat erittäin hyvin. Ikävää näissä koulukiusaamistyylillä kirjoitetutuissa lehtijutuissa on, että osa lehtien lukijoista uskoo sokeasti kaiken mitä kirjoitetaan. Medialukutaitoa tarvitaan lukijoilta.

Välillä poliittinen keskustelu kuulostaa manipuloinnilta. Kun tarpeeksi kauan toistetaan tiettyä asiaa, vaikka se olisi kuinka väärä, osa kuulijoista ja lukijoista alkaa uskomaan sen todeksi. Esimerkkinä tästä on persujen jatkuva maahanmuuttokriittisyys. Vaikka keskustelu koskisi näkkileipää, niin persut saa käännettyä sen maahanmuuttajien syyksi. On täysin vääristynyt ajatus, että Suomessa kaikki asiat olisivat paremmin, jos täällä ei vaan olisi maahanmuuttajia. Kiusaamisessa toteutuu sama kaava. Kun haukutaan toista tyhmäksi tarpeeksi kauan, alkaa kiusattu uskomaan itsekin olevansa tyhmä. Tällainen kiusaaminen jättää pysyvät arvet kiusattuun ja arpien paraneminen voi kestää kauan, jopa koko elämän.

Tykkään kovasti värikkäästä kielenkäytöstä ja nasevasta argumentoinnista. Oleellista poliittisessa keskustelussa olisi pysytellä faktoissa ja perustellaan asiat järkeenkäyvästi. Pääministerimme on mahtava esimerkki loistavasta argumentoinnista ja selkokielisestä esiintymisestä. Kiitos siitä! Kritiikin esittäminen asiallisesti on aina paikallaan, jos sille on hyvä perustelu. Etenkin politiikka kaipaa kritiikkiä ja vallanpitäjien haastamista. Kritiikki kuuluu demokratiaan. Keskustelu politiikassa kaipaa ryhtiliikkeen. Koulukiusaamista muistuttavalla tyylillä emme saa aikaan mitään muuta kuin pahaa mieltä kaikille. Pysytellään asiassa, yritetään ymmärtää ja kuunnellaan toisia.

Yhteiskuntavastuu koskee kaikkia

Pääministeri Sanna Marin totesi 5.10. MTV uutisten nettikolumnissa seuraavaa: ”Kohtuullisuuden ja yhteiskuntavastuun vaatimus syvän kriisin keskellä ei ole kohtuutonta.” Erittäin hienosti lausuttu, kannatetaan. Moni on kokenut pääministerin sanomiset yrittäjiä halventaviksi ja vastakkainasettelun lietsomiseksi. En epäile tätä kokemusta lainkaan, se on varmasti ihan aito.

Iltapäivälehtien kolumnistit kirjoittavat kilpaa taloutta ymmärtämättömästä pääministeristä ja sosiaalinen media pursuaa pääministeriä haukkuvia kommentteja. Saahan sitä kirjoittaa, ei se ole kielletty. Mietin vaan, että kukahan sitä vastakkainasettelua oikein kylvää? Hallitus vai oppositio?

Edelliset maan hallitukset vuosina 2003-2019 ovat olleet porvari johtoisia. Olemme tottuneet siihen, että yrittäjiin ei ole kohdistunut minkäänlaista kritiikkiä tai edes poikkipuolikasta pahaa sanaa hallituksen taholta. Nyt on pitkästä aikaa selkeästi vasemmisto johtoinen hallitus ja keskustelu on erilaista. Ei tämä sen kummempaa ole. Ajatus, että demarit olisivat yrittäjävastaisia, on harhaa. Demarit kannattavat julkisia palveluita, joita yrittäjät täydentävät. Pien- ja keskisuuret yritykset luovat vankan taloudellisen pohjan maallemme ja ovat merkittävä työllistäjä, se on ihan selvä.

Kun Sipilän hallitus teki kiky-sopimuksen, jossa kyykytettiin työttömiä ja duunareita oikein huolella, oli minulla varmasti samanlaisia tunteita kuin nyt yrittäjillä nykyistä hallitusta kohtaan. Sillä erotuksella vaan, että nykyinen hallitus on hoitanut asioita yrittäjille edulliseen suuntaan mm. merkittävän suurilla yritystuilla ja samaan aikaan pyrkinyt pitämään huolta työttömistä ja duunareista. Toisin sanoen, hallitus pyrkii toimimaan kaikkien hyväksi. Kohtuullisuuden ja yhteiskuntavastuun vaatiminen on hyväksyttävää ja se koskee meitä ihan jokaista.

Laki hoitajamitoituksesta

 

Tänään 1.10.2020 tulee voimaan vanhuspalvelulain lakisääteinen henkilöstömitoitus 0,7 porrastetusti. Porrastus tapahtuu vuosien 2020-2023 aikana. Lain tavoitteena on turvata vanhuksen mielekkään elämän mahdollistavat palvelut. Tarkoitus on parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistamalla hoivatyötä tekevän henkilöstön riittävyys.

Tämä on kerta kaikkiaan hieno asia! Ikäihmiset saavat parempaa palvelua. Työntekijöiden välitön hoitotyö kasvaa. Nythän on ollut tilanne niin, että hoitotyöhön palkatut hoitajat ovat tehneet montaa muuta tärkeää tehtävää oman työn ohella mm. kokin, pyykinpesun ja siivoojan tehtäviä. Kaikki tehtävät ovat tärkeitä, mutta kukaan ei pysty tekemään kaikkea yhtä aikaa.

Miten tähän on ajauduttu? Näin ei ole ollut aina. Uskallan väittää, että yksi syy tähän on yksityisten palveluntuottajien voitontavoittelu. Jotta pystytään maksimoimaan voitto, täytyy työntekijöiden venyä moneen. On työnantajalle halvempaa laittaa hoitotyötä tekevän työntekijän tehtäviin kokin hommat, kuin palkata kokki. Kilpailu on kovaa vanhuspalveluiden saralla. Usein kilpailutuksen voittaa se, joka tarjoaa halvimmalla palveluita kunnille. Samaan aikaa pitäisi yrityksen tehdä voittoa. Jostain on siis tingittävä ja tässä tapauksessa tingitään välittömästä hoitotyöstä. Se ei ole mielestäni oikein.

Uskon, että uusi laki tuo tullessaan paljon hyvää. Asiakas edellä ajattelu vahvistuu, koulutetut hoitajat saavat keskittyä hoitotyöhön, palvelun laatu paranee ja työntekijöiden työhyvinvointi kasvaa. Vanhukset pitää hoitaa kunnioittavasti ja inhimillisesti. Arvokas ja mielekäs elämä kuuluu myös vanhuksille. Uusi henkilöstömitoitus on enemmän kuin tervetullut.

 

 

Tule mukaan!

Oletko koskaan miettinyt, että sinä voisit olla mukana politiikassa? Mietipä hetki ihan tosissaan asiaa. Nyt etsitään uusia ihmisiä mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen.

Olen itse ollut SDP:n jäsen muutaman vuoden ja en ole katunut päivääkään. On hienoa olla mukana puolueessa, jossa arvot ovat kohdillaan. Oikeudenmukainen yhteiskunta, lähimmäisestä huolehtiminen ja jakamaton ihmisarvo.

Kutsun sinut mukaan jäseneksi ja mahdollisesti kuntavaaliehdokkaaksi.

Jos sinussa heräsi yhtään kiinnostusta, niin laita minulle viestiä. Sovitaan treffit, mennään kaffille ja jutellaan lisää. Jos asia ei sinua kiinnosta, niin ei se mitään. En loukkaannu. Mukava jos jaksoit lukea viestini loppuun asti. Kiitos!

Joukkovoima ei ole vanhanaikaista

Ammattiyhdistysliike on Suomessa monille kirosana. Kaikin mahdollisin keinoin sitä yritetään kampittaa. Uusimpana esimerkkinä ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen kaikille. Asia on toki tärkeä ja kannatettava, se voidaan toteuttaa laatimalla laki, jossa kaikkien työntekijöiden pitää kuulua työttömyyskassaan.

Työttömyysturvan laajentamista ehdottaneilla on kuitenkin ketunhäntä kainalossa. Heillä on pyrkimys horjuttaa liittoihin kuulumista, saada järjestäytymisaste alle puoleen ja sitä kautta romuttaa yleissitovuus. Ei siis jatkoon. Palkansaajista 71 prosentilla oli vuonna 2018 ammattiliiton jäsenyys ja 19 prosenttia kuului vain työttömyyskassaan. Siis vain 10 prosenttia palkansaajista ei ole ammattiliiton eikä työttömyyskassan jäseniä. Huolta pitää kantaa tästä kymmenyksestä. Työttömyyskassaan kuuluminen on järkevää näitä epävarmoina aikoina.

Joukkovoimalla on valtavan suuri merkitys sopimisessa. On myös työnantajan etu, että neuvotteluissa on osapuolena järjestäytynyt työväki, eivätkä yksittäiset työntekijät. Olisihan se hankalaa, jos jokaisen työntekijän kanssa pitäisi tehdä oma sopimus. Paikallisen sopimisen lisääminen on asia, joka nostetaan esille jatkuvasti. Paikallinen sopiminen nähdään talouden pelastajana, mitä ihmettelen suuresti. Joustoja työelämään voidaan tehdä jo nyt ja paikallista sopimista voidaan harrastaa, jos vain niin halutaan. Työehtosopimukset kyllä määrittävät raamit sille, mistä voi sopia paikallisesti ja mistä ei. Nämä paikallisen sopimisen kiihkokannattajat antavat ymmärtää, että se on hyvä säästökeino. Todellisuudessa he haluavat laajentaa paikallista sopimista, jotta voisivat sopia nykyistä huonommista työnteon ehdoista.

Työaikakysymys on hyvä esimerkki paikallisesta sopimisesta kirkossa. Tällä hetkellä olemme kummallisessa tilanteessa, jossa eri seurakuntien työntekijät tekevät samaa työtä eri työajoilla. Toki kyseessä on monessa seurakunnassa kokeilu, mutta näin ei voi jatkua pitkään. Kaikilla on oltava tasapuoliset työajat.

Ammattiyhdistysliike pitää huolta, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti työpaikoilla ja ylilyönteihin puututaan. Emme voi elää sillä ajatuksella, että työntekijöiden hyvinvointi ja työolot olisivat yksinomaan työnantajan hyväntahtoisuuden varassa. Joukkovoima ei ole vanhanaikaista vieläkään.

Jussi Maasola
KNT ry. hallituksen varapuheenjohtaja

https://dinolehti.fi/2020/09/joukkovoima-ei-ole-vanhanaikaista/

Solidaarisuusvaje on huolestuttavaa

Onko osa kansalaisista kokonaan unohtanut, miksi veroja kerätään? Onko itsekkyys ja omien etujen ajaminen syönyt solidaarisuuden kokonaan?  Eikö lähimmäistä tarvitse enää rakastaa?

Ajattelen, että monesti ihminen ymmärtää verojen keräämisen järkevyyden vasta kantapään kautta. Kun eteen tulee todellinen vakava tilanne, aletaan arvostamaan maksettuja veroja. Jos sairastuu vakavasti ja saa tarvitsemaansa hoitoa lähes ilmaiseksi, alkaa ymmärtämään, miksi on maksanut veroja. Silloin kun on kuoleman kanssa nenäkkäin, siinä ei auta paksu rahapussi. Tulee mieleen, että on meillä vaan mahtava maa ja järkyttävän hieno terveydenhuolto! Koulutetut, maailman parhaat terveysalan ammattilaiset hoitavat minut kuntoon. Kiitollisuus on ainut asia mikä päässä pyörii. Maksamme veroja, jotta voimme elää yhdessä maailman parhaimmassa yhteiskunnassa, jossa jokaisesta pidetään huolta riippumatta yhteiskuntaluokasta.

Verojen vihaajat murisevat sosiaalisessa mediassa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun keskustelujen kommenteissa mainitaan Suomen kireä verotus. Todellisuudessa Suomen verotus on keskivertoa Euroopan mittakaavassa. Kysymys näille verojen vastustajille on yksinkertainen: mistä raha tulee yhteiskunnalle, jos ei verotuksesta? Millä meinasitte rahoittaa koulutuksen, kasvatuksen, terveydenhuollon, tiet ja ylipäätään kansalaisten yhteiset palvelut? Vai lopetetaanko peruskoulu sekä terveydenhuolto ja tarjotaan palveluita vain niistä maksaville? Onko koskaan käynyt mielessä, kuinka paljon yhteiskunta on jo maksanut sinun puolestasi? Se nyt on vaan niin, että verotus kaikista tasapuolisin järjestelmä edelleen.

Se jolla on enemmän, maksakoon enemmän ja se, jolla on vähemmän, maksakoon vähemmän. Solidaarisuus tarkoittaa yhteisvastuullisuutta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Minulla on väkevä tunne, että elämme pahassa solidaarisuusvajeessa. Tuntuu kauhealta kuunnella miljoonia tienaavien yritysjohtajien puhetta talousahdingosta, kun samaan aikaan työttömäksi jääneet miettivät omaa toimeentuloaan ja perheensä tulevaisuutta. Ristiriitaiset tunteet heräävät, alkaa kiukuttamaan.

Reilut viisitoista vuotta olemme eläneet porvarihallitusten maailmaa. Samaan aikaan kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on vain syventynyt. Rikkaat ovat rikastuneet ja huonosti menevillä menee entistä huonommin. Viisitoistavuotta meille on kerrottu, että ei ole jakovaraa antaa köyhille mitään, mutta samaan aikaan osinkoja on jaettu ennätysmäärä rikkaille. Köyhiä on nöyryytetty ihan tarpeeksi. Nyt on aika tehdä toisenlaista politiikkaa. Nyt on aika solidaarisuuden, johon kaikkien on osallistuttava. Siis kaikkien, myös rikkaiden. Minä-minä ajattelu johtaa väistämättä heikommassa asemassa olevien ihmisten lisääntyviin vaikeuksiin entistä enemmän. Kaikista heikoimmassa asemassa olevista täytyy pitää huolta. Lähimmäistä täytyy rakastaa. Aidosti solidaarinen ajattelu vallatkoon alaa. Se on ainut keino, millä selviämme tästä sodan jälkeisen historian suurimmasta kriisistä.

 https://demokraatti.fi/solidaarisuusvaje-on-huolestuttavaa?fbclid=IwAR1TeNgU8u1iqTzXwpKMXFnRc_46-CjJDybcQP09iTIDfV8RJgWGJeoMs8c

Mitäkö mietin? Tietenkin rahaa!

 

Mitäkö mietin? Tietenkin rahaa! Nyt en mieti omaa talouttani, koska siinä ei ole paljoakaan miettimistä. Mietin meidän kaikkien yhteisiä rahoja.

Tällä viikolla lautakunnassa on esityslistalla Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden toimialan talousarvioesitys vuodeksi 2021. Lopullinen toimintakate tulee olemaan pikkuisen alle 420 miljoonaa euroa. Kuten hyvin tiedämme, kuntien talous on joka vuosi kiikun kaakun ja kun tähän vielä lisätään koronan aiheuttamat menot, ollaan todella vaikeiden päätösten edessä. Säästää pitäisi, mutta mistä?

Otetaanko omaishoitajilta, otetaanko ikääntyneiden laitoshoidosta, otetaanko lastensuojelusta vai mistä napsaistaan säästöt? Tehdäänkö säästöä lasten ja perheiden palveluista, ennaltaehkäisevästä työstä? Esimerkkinä vaikkapa oppilashuollon psykiatristen sairaanhoitajien vähentäminen. Vai käytetäänkö vahvempia tukitoimia ongelmien ilmaannuttua. Menojen kasvua voidaan varmuudella hillitä ennaltaehkäisevällä työllä. Lastensuojelun kulut ovat jatkuvasti kasvussa ja suurin syy tähän on ostopalvelujen lisääntyminen. Otetaanpa tästä pieni esimerkki: lastensuojelussa yhden nuoren peruslaitossijoitus maksaa n. 300€ /vrk. Jos nuori on sijoitettuna vuoden, on hintalappu kunnalle n. 110 000€ /v. Mikäli nuorelle tarvitaan vahvempaa tukea, hinta nousee jopa tuplaten.

On mahtavaa, että maamme hallitus on tekemässä hyviä päätöksiä kuntien taloudelliseksi tueksi. Oppivelvollisuusikää tullaan nostamaan. Tämä on loistavaa! Oppivelvollisuusiän nostaminen on kauaskantoinen satsaus, jossa tulokset näkyvät vasta monen vuoden päästä. Olen varsin vakuuttunut, että tällä toimella saadaan kunnissa aikaan säästöä. Tämä on ennaltaehkäisevää työtä lasten ja nuorten parhaaksi.

Kyse on arvovalinnoista. Kysymys kuuluu: otetaanko taloudellista velkaa vai otetaanko sosiaalista ja terveydellistä velkaa? Kumpi tulee halvemmaksi?

Kuntavaalit 2021

Jussi lähtee ehdokkaaksi kuntavaaleihin 2021. 

 

SDP:n puoluevaltuuston varajäsen!

SDP:n puoluevaltuusto käyttää puolueen ylintä päätösvaltaa puoluekokousten välillä. Puoluekokous valitsi tänään uuden puoluevaltuuston.

Keski-Suomesta puoluevaltuustoon valittiin

Siiri Muhonen

Jyväskylästä,

Jarno Kemiläinen

Jyväskylästä, Ulla Patronen Jämsästä ja

Seppo Ruotsalainen

Äänekoskelta. Varajäseniksi valittiin

Sanna Siekkinen

Konnevedeltä,

Jussi Maasola

Jyväskylästä,

Sami Tuominen

Saarijärveltä ja

Leena Kalmari

Laukaasta. Suuret onnittelut kaikille.