Aluevaali analyysi à la Jussi
Vaalien jälkeen on hyvä tehdä pieni analyysi ja tunteiden tuuletus. Ajattelin kirjoittaa vaaleista kolmesta näkökulmasta. Koko maan, puolueen ja henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Aluevaalit koko maassa
Harmillisen matalaksi jäi äänestysprosentti. Itse veikkasin ennen vaaleja äänestysprosentiksi 47,7% ja aika lähelle veikkasin, kun äänestysprosentti oli 47,5%. Matala äänestysaktiivisuus näkyy etenkin Kokoomuksen hyvänä vaalituloksena.
Kokoomuksen äänestäjät ovat varmimpia äänestäjiä aina. Persujen surkea tulos johtuu matalasta prosentista ja siitä, eträ heillä ollut mitään käsitystä koko aluevaaleista.
Olen melkein ilahtunut kepun noususta. Punamulta yhteistyö on aikojen saatossa ollut hedelmällistä ja sille toivon jatkoa minäkin. Kepun menestyksen takasi nimekäs ehdokasjoukko.
Toisaalta nämä vaalit olivat ehkä kummallisimmat vaalit koskaan. Valtavan nopealla aikataululla toteutetut vaalit. Päätös sotesta kesällä ja vaalit jo tammikuussa. Kuten tiedetään, politiikka on pitkän matkan laji ja nyt osa äänestäjistä ei kerennyt edes lähtöviivalle. Uskon vakaasti, että seuraavissa aluevaaleissa tullaan näkemään suurempi äänestysinnokkuus.
Valehtelisin, jos väittäisin, että ei harmita. Se harmittaa eniten, että ne asiat, jotka ovat meitä jokaista lähellä, ei kiinnosta ihmisiä. Sitten kun äänestetään presidentistä, kaikki ovat kiinnostuneita. Todellisuudessa se kuka on presidenttinä, ei vaikuta meidän arkielämäämme yhtään mitenkään. Nyt olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa palveluihin, joita meistä ihan jokainen käyttää. Mutta se sitten ei kiinnostanut. Tässä maassa kyllä osataan olla erimieltä ja valittaa kaikesta saamastaan palvelusta, mutta sitten kun olisi ollut aika tehdä asialle jotain, niin …. äää antaa olla…
Aluevaalit SDP:n näkökulmasta
SDP:n 19.3% kannatukseen pitää olla hyvin tyytyväinen. Äänestystulos kertoo sen, että suurin osa kansalaisista luottaa hallitukseen ja on tyytyväinen, että sote uudistus saatiin vihdoin maalin.
Eikö olekin ihmeellistä, vaikka hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään ja senkin vähäisen minkä on tehnyt, niin sekin on tehty väärin ja silti lähes 60 % (hallituspuolueiden yhteenlaskettu prosentti) kansalaisista antoi hallitukselle äänensä aluevaaleissa? Olemme nyt kuulleet kaksi vuotta kuinka hallitus on sammuttanut väärin koronapalon ja talouskin kehittynyt, mutta sekin on väärin. Median ja opposition hyökkäys hallitusta kohtaan on ollut ennen näkemätöntä. Kyllä, edellistäkin hallitusta kritisoitiin, mutta silloin ihan selkeästi aiheesta (kiky). Nyt kritiikki on ollut pelkkää huutamista, vaikka asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Kaiken tämän mediamyllyn huomioon ottaen, demarit saivat kelpo tuloksen. Sosiaalidemokraattien vahva osaaminen sote asioissa kantoi hyvään vaalitulokseen.
Keski-Suomessa demarit menestyivät myös hyvin. Keskusta (25,4 %) meni menojaan ykköseksi, mutta kakkospaikka on tukevasti SDP:n (22,0 %). Kolmosena Keski-Suomessa on Kokoomus (15,9 %). Olen myös iloinen, että Jyväskylässä SDP saavutti ykkössijan. Kuntavaaleissa saatu menestys siis jatkuu.
Mielenkiintoinen yksityiskohta Keski-Suomen SDP:n valittujen joukossa on se, että vain 4 valtuutettua on Jyväskylästä ja 16 maakunnista. Ennen vaaleja, pienemmillä paikkakunnilla oli suuri huoli, miten heidän ehdokkaansa pärjäävät ja kuuluko pienten paikkakuntien ääni. Huoli pois, hyvin pärjäsivät ja kyllä kuuluu. Jyväskylässä äänet jakautuivat monen hyvän ehdokkaan kesken ja silloin läpimenijöiden määrä vähentyy.
Entäs Jussin aluevaalit
Sain suurimman äänimäärän koskaan, 239 ääntä! Otan sen vastaan nöyränä, kiitän ja kumarran. Tulin varavaltuutetuksi ja se on mielestäni oikein hyvä saavutus. Olen iloinen ihan jokaisesta äänestä.
Äänien saaminen on oikeasti vaikea laji. Moni saattaa ajatella: ”Ei tuo nyt kovin iso juttu ole, pari kolmesataa ääntä, pala kakkua, heittämällä tulee mulle ääniä, onhan mulla yli tuhat facekaveria”. Mutta kun ne kaverit ovat ympäri maailmaa ja ei kaikki sinun kaverisi sinua äänestä. Kenenkään ehdokkaan kaveripiiri ei riitä vaaleissa riittävään määrään ääniä. Tervetuloa kokeilemaan, jos kiinnostaa.
Vaaleissa ei riitä, että olet mukava ja suosittu työssäsi ja vapaa-ajalla. Vaaleissa ei riitä, että tulet hyvin toimeen ihmisten kanssa. Vaaleissa ei riitä, että sinulla on paljon kavereita. Vaaleissa menestyäkseen tarvitaan aikaa, rahaa, tunnettavuutta ja oikeaa asiaakin ripaus. Asiaa mulla riittää, rahaa ja aikaa ei niinkään. Tunnettavuuden kanssa on vähän niin ja näin. Menestyminen vaaleissa vaatii aikaa tehdä vaalityötä. Tiedän ehdokkaita, jotka ovat olleet lomalla tai palkattomalla vapaalla jakaakseen flyereita ja tavatakseen ihmisiä kaduilla. Se on kovaa duunia se. Hatunnosto heille!
Pitää muistaa, että tämä politiikka on minulle edelleen harrastus, toisin kuin monille ehdokkaille se on jo lähes työ. Sain vaalitukea ammattiliitto JHL:llä 1000€. Käytin rahan mm. somemainontaan, lehtimainontaan ja flyereihin. Selkeästi mainonnalla on ollut tehoa, koska äänimääräni nousi. Suuri kiitos JHL:lle valtavasta panostuksesta vaaleihin!
Mainonnalla vaikutetaan meihin jokaiseen aika paljon, myös vaaleissa. Jos et ole näkyville, ei kukaan sinua äänestä. Jotkut ehdokkaat laittavat useita tuhansia euroja vaaleihin esim. eduskuntavaalien budjetiksi tarvitaan menestyäkseen vähintään 20 000 €. Näissä aluevaaleissa monen menestyneen ehdokkaan budjetti huitelee 3000 €-5000 € välillä. Toki ei kaikilla, jotkut saavat hyvän äänisaaliin ilman rahaa, silloin on kyse tunnettavuudesta.
Ikävintä vaaleissa oli taas somehäirintä. Poistin päivittäin 2–5 häirikköviestiä mainoksistani. Yhteensä häiriköitä hyökkäsi sivuilleni parikolmekymmentä, en laskenut tarkkaan. Kyseessä on selkeästi organisoitu toiminta, koska monelta eri viestin lähettäjältä tuli samanlaisia häiriöviestejä minulle. Kaikenlaista tekstiä ja meemiä tuli vastaan. Ehkä hauskin häiriöviesti oli, kun joku kertoi, että ei aio äänestää minua, koska olen läskipää. Se toi hörönaurun huulilleni ja laittoi miettimää hieman surullisena, että on meitä kaikenlaisia ihmisiä.
Vierailtuani vaaliteltoilla muutamia kertoja, joidenkin ihmisten jopa aggressiivinen kielenkäyttö ehdokasta eli minua kohtaan oli uusi kokemus, jollaista en ollut aiemmissa vaaleissa kokenut. Yhden kerran jouduin keskeyttämään keskustelun kertomalla, että meidän ei nyt kannata jatkaa tätä keskustelua, kun te ette kuuntele minua yhtään. En kerennyt sanoa mitään väliin, kun päälleni oksennettiin kaikki paha mitä demarit ovat tehneet ja kuinka sairaa hoitajat eivät noudata ohjeita.
Siitähän äänestäjä suuttui ja meni viereiselle teltalle jatkamaan möykkäämistään. Yksi äänestäjä kurvasi pyörällä vierestäni ja huusi minulle: sää oot tyhmä! Minä huusin takaisin: enkä oo!
Jotta vaalit eivät vaan pääse loppumaan, olen ehdolla JHL:län edustajistoon. Uusi edustajisto valitaan vaaleilla, jotka pidetään 7.2.–1.3.2022. Laita päivät muistiin ja anna äänesi kuulua!
Eiköhän tämä analyysi ole tässä. Vielä kerran iso kiitos kaikille äänestäjilleni ja minua vaaleissa auttaneille henkilöille! Olen tavattoman iloinen!
